Joulu näyttää yhteiskuntamme kahtia jakautuneisuuden

Joulu tulee ja siihen liittyvä taloudellinen kuormitus näkyy Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien diakonia-avussa avunhakijoiden määrän merkittävänä kasvuna eri puolilla Suomea. Yleisin syy diakoniatyön vastaanotolle hakeutumiseen ovat taloudelliset ongelmat. Taloudellisiin vaikeuksiin liittyy lähes poikkeuksetta myös muita ongelmia, kuten työttömyyttä, sairauksia tai päihde- ja mielenterveysongelmia.

Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien diakoniatyön vastaanotoilla on tilastoitu tänä vuonna marraskuun alkuun mennessä yli 320 000 avunhakijan kohtaamista. Osa avunhakijoista näkyy tilastossa tosin useamman kohtaamisen verran. Vaikka neljä viidestä diakonia-avun hakijasta on työelämän ulkopuolella, työssä käyvien avunhakijoiden osuus on viime aikoina lisääntynyt.

On selvää, että yhteiskunnan on tuettava ja vahvistettava ihmisten kykyä kantaa vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Samalla on varmistettava, että hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja sosiaaliturva takaavat ihmisarvoisen elämän perusedellytykset.  Suomalaisessa sosiaaliturvassa otetaan tällä hetkellä kuitenkin heikosti huomioon erilaiset elämän epätyypillisyydet. Lisäksi oikeudenmukaisuuteen kuuluu, että ahkeruus ja järkevät valinnat tuovat menestystä tekijälleen. Siihen kuuluu myös, että vaikeuksiin joutunutta autetaan nousemaan jaloilleen. Jokainen ihminen on yhtä arvokas.

”Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin… luo köyhän niin kuin rikkahan saa joulu ihana!” Tämän toiveen voimme tehdä todeksi kantamalla oman kortemme kekoon osallistumalla vaikkapa johonkin lukuisista joulukeräyksistä. Juuri tästä on kyse myös joulun sanomassa – rakastamisesta ja rakastetuksi tulemisesta, siitä, ettei ketään jätetä yksin. Joulu itsessään on kaunis kertomus siitä, kuinka Jumala haluaa pitää yhteyttä ihmisiin. Jumala tulee ihmiseksi Pojassaan ottamaan osaa meidän kipuihimme ja myös kärsimään puolestamme. Siinä on toivo ja valo.

Vanhemmuus on arvovalinta?

Viikonlopun verran olemme pureskelleet uutta väestöennustetta, joka on huolestuttavaa luettavaa. Syntyvyys on kääntynyt jyrkkään laskuun, vauvoja syntyy historiallisen vähän. Syntyvyys on itse asiassa laskenut Suomessa jo seitsemän vuotta peräkkäin. Tämä johtuu erityisesti siitä, että nuoret aikuiset lykkäävät lapsenhankintaa useista syistä. Tutkimuksen mukaan suomalaiset myös haluavat yhä vähemmän lapsia. Suurperhettä toivovien määrä on vähentynyt ja vapaaehtoista lapsettomuutta suunnittelevien määrä kasvanut. Nyt hedelmällisessä iässä olevan sukupolven lopullinen lapsiluku jääneekin pienemmäksi kuin aiemmilla sukupolvilla, ja kokonaan lapsettomien osuus kasvaa. Sitten on toki paljon heitäkin, jotka eivät toiveestaan ja hoidoistaan huolimatta voi saada lasta. Tässä mielessä ollaan herkän asian äärellä. Julkisella puolella lapsettomuushoidot ovat hitaita. Yksityisellä puolella lapsettomuushoidot ovat usein korkean hinnan takia mahdottomuus. Omilla soluilla tehtävistä hoidoista saa Kelalta jonkinlaisen korvauksen. Lahjasoluhoidoista ei korvata mitään.

Seuraavan hallituksen on ehdottomasti toteutettava kunnianhimoinen perhevapaauudistus, joka tällä kaudella kaatui kustannuksiin. Sitä tarvitaan vahvistamaan työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa ja lisäämään joustoja lapsiperhearkeen. Tasa-arvoisessa perhevapaajärjestelmässä isät ja äidit voisivat ensin olla samalla tavalla oman vapaakiintiönsä mukaan kotona pienen lapsen kanssa. Sen jälkeen he yhdessä päättäisivät, kumpi olisi kotona lasten hoidosta päävastuullisena. Tämä on tasa-arvoa. Se tasaisi myös tuloeroja. Kun naisten työmarkkina-asema tätä myötä paranisi, ei se olisi myöskään taloudellinen kysymys eikä eläkekysymys – niin paljon kuin tänä päivänä.

Elokuun lopulla Helsingin Sanomat raportoi Jyväskylän yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan yli puolet vanhemmista kokee uupumuksen vaikuttaneen heidän toiveisiinsa hankkia lisää lapsia. Tämä on huolestuttavaa, ei vain syntyvyyden vaan ennen kaikkea perheiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Perheet uupuvat erilaisista syistä. Toisilla uupumus voi johtua esimerkiksi tukiverkon puutteesta, kun vanhemmat ja ystävät ovat jääneet toiselle paikkakunnalle. Tutkimuksessa nousivat esiin myös taloudellisen tilanteen epävarmuus ja työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet.

Mielenkiintoinen anekdootti on, että USA:ssa syntyy 1,9 lasta per nainen. Tämän vuoden vastaava lukema Suomessa on tilastokeskuksen mukaan 1,43 lasta per nainen. Eron tekee vieläkin merkittävämmäksi se, että USA:ssa ei ole palkallista äitiyslomaa eikä julkista päivähoitoa. Työtahti on kova ja päivät pitkiä, kuten meilläkin. USA:ssa asuva suomalainen toimittaja Saska Saarikoski toteaa, että selitystä tulisi hakea syrjäytymisestä ja nuoruutta venyttävästä kulttuurista. Tämä otetaan helposti nuorten syyllistämisenä. Mutta jos Suomessa on jo lähes 66 000 syrjäytynyttä nuorta, niin ei siinä lapsia hankita. Ei siis ole syytä syyllistää vaan auttaa. Tässä yhteydessä pelkästään luokittelu hyviin ja huonosti pärjääviin ei tosin välttämättä ole hedelmällistä. Myös hyvin koulutettu ihminen voi jäädä työttömäksi, sairastua vakavasti, erota tai kuolla työiässä. Riskitöntä elämää ei ole kellään. Politiikan tehtävänä on kehittää yhteiskuntaa niin, että ihmisillä on mahdollisuus hyvään elämään riskeistä huolimatta.

Vanhempien uupumuksesta keskustellaan varmasti neuvoloissa, mutta se voi jäädä myös tunnistamatta. Neuvolakäynnit myös harvenevat yhteen kertaan vuodessa vauvaiän jälkeen. Tutkimuksen mukaan monet vanhemmat vaikuttavat olevan aika yksinäisiä. Siitä näkökulmasta pitää miettiä, miten heille voidaan rakentaa enemmän sosiaalista tukea ja tukiverkkoja. Kunnissa, seurakunnissa ja monissa järjestöissä tehdään kyllä paljon hyvää työtä, mutta hyvät käytännöt leviävät liian hitaasti.

Lasten hyvinvointi lepää vanhempien varassa, mutta vanhempien ei tarvitse pärjätä yksin. Apua ja tukea pitää voida pyytää leimautumatta huonoksi äidiksi tai isäksi. Yksi keino perheiden lapsiluvun kasvattamiseen olisi eräiden tutkijoiden mukaan tiedon lisääminen. Heidän mukaansa nuorille aikuisille pitäisi jakaa perhe- ja lapsimyönteistä informaatiota, jotta perheet uskaltaisivat tehdä haluamansa määrän lapsia, eivätkä haaveet jäisi talous-, opiskelu- tai asuntoasioiden jalkoihin. Lapsiperheiden arjessa tärkeisiin palveluihin kannattaa myös panostaa. Harrastuksia voinee tuoda yhä enemmän koulujen yhteyteen, iltapäiviin, mikä olisi iso helpotus monien perheiden arjessa ja kuljetusrumbassa.

Mikään yksittäinen asia ei varmastikaan ole vastaus siihen, miten syntyvyys saadaan Suomessa taas nousuun. Uusia keinoja tarvitaan ja paljon on vielä tehtävää. Se on mahdollista, kunhan vain haluamme sitä.

Torstaina 1.11. ollaan liikenteessä

Tämän viikon torstaina 1.11. olen mukana kansanedustaja Sinuhen Wallinheimon kierroksella ja tavattavissa seuraavasti:

10:00-10:30 Petäjävesi, Kyläseppä
11:00-11:45 Keuruu, Megamarket
12:45-13:30 Jämsä, S-Marketin Cafe Elonen
14:00-14:45 Kuhmoinen, Neste Kuhmoinen

Tulehan tapaamaan ja hakemaan oma jeesusteippirullasi!

100 rullaa jeesusteippiä jaossa 27.10.

Tämän viikon lauantaina 27.10. juhlimme Keski-Suomessa Kokoomuksen 100 vuoden työtä suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Sen kunniaksi jaan klo 10-11 Laukaan K-supermarketin teltalla 100 rullaa jeesusteippiä tai jesaria, kuten me kirkollisessa piireissä vanhaa kunnon harmaata ilmastointiteippiä tuttavallisesti kutsumme. Tervetuloa juhlimaan kanssamme kakkukahvien kera. Juhlahumussa mukana myös Kokoomuksen puoluesihteeri Janne Pesonen sekä Keski-Suomen Kokoomuksen toiminnanjohtaja Eeva-Kaisa Rouhiainen klo 10-10.30. Nähdään teltalla!

Asunnoton ei ole ihmisroskaa

Asunnottomien yötä vietetään tänään. Asunnottomien yön tapahtumia järjestetään useilla paikkakunnilla vuosittain näin 17. lokakuuta, joka on Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi. Itse olen Laukaan tapahtumassa paikalla klo 20-22.

Selvitysten mukaan Keski-Suomen alueella oli viime vuonna asunnottomia 163. Luku on suuntaa antava, koska piiloasunnottomuus ei näy tilastoissa. Erityisesti nuoret majailevat pakon edessä sukulaisten ja ystävien nurkissa.

Suomessa asunnottomista neljä viidesosaa on miehiä. Miesten asema on usein hyvin heikko, sillä asunnottomuus on monille vain yksi ongelma muiden joukossa. He jäävät helposti yksin ongelmineen. Miehillä avun hakemisen kynnyskin voi olla korkeampi kuin naisilla.

Suomen laissa on perus- ja ihmisoikeuksiin säädetty, että jokaisella on oikeus sopivaan asuntoon. Se on yksi ihmisarvoisen elämän kriteereistä. Asunnottomuus voi koskettaa ketä tahansa, se ei ole vain tietyn moniongelmaisen ryhmän haaste. Riskitekijöitä ovat muun muassa heikko taloudellinen tilanne, luottotietojen menetys, elämänhallinnan vaikeudet, erilaiset riippuvuudet ja mielenterveysongelmat sekä sosiaalisten resurssien vähäisyys. Myös elämäntilanteen muutokset kuten sairaus, ero, muutto toiselle paikkakunnalle tai työttömäksi jääminen lisäävät riskiä.

Itse toivon, että tapahtuma herättää huomaamaan asunnottomuuden moninaisuuden ja mahdollisuudet vaikuttaa asiaan. Haluaisin kaikkien ymmärtävän, että jokainen ihminen on arvokas.

Mitä sinä olet valmis tekemään?

Viime päivinä on käyty vilkasta keskustelua ilmastonmuutoksesta. Se johtuu siitä, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n viidennen arviointiraportin ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumista käsittelevä osa hyväksyttiin maanantaina 8.10.2018. Raportin keskeinen sisältö on, että maapallon lämpeneminen pitäisi pysäyttää 1,5 asteeseen. Aiemmin ilmaston kannalta turvallisena rajana on pidetty noin kahta astetta. Alle kahden asteen tavoite linjattiin Pariisin ilmastokokouksessa vuonna 2015. Puolen asteen tiukennus tavoitteeseen kuulostaa vähäiseltä, mutta se tarkoittaa dramaattisia muutoksia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset monien asioiden kohdalla karkeasti ottaen tuplaantuvat, jos maapallon lämpötila nousee kaksi astetta puolentoista asteen sijaan.

Perusvoiman tuottoon on nykyään vaihtoehtoina käytännössä vesivoima, polttoprosessit (hiili, turve, puu, kaasu) ja ydinvoima. Uudet energiantuotantotavat muun muassa tuuli (5,6 % sähkön kokonaiskulutuksesta) ja aurinko ovat toistaiseksi tekniikkansa ja hintansa takia vielä pienehköjä energialähteitä. Ydinvoimaa ei tulisi ajaa alas. Saksa tekee parhaillaan sitä. Siksi se käyttää hiiltä entistä enemmän ja Co2- kuorma vain lisääntyy. Tämän seurauksena kokonaisia kyliä autioituu ja lyödään maan tasalle hiilikaivosten alta. Minusta tämä suuntaus ei ole kannatettava.

Ilmastoraportti antaa järkyttävän kuvan maapallon tulevaisuudesta ja on hyvin huolestuttavaa luettavaa. Meidän on muutettava elämäntapamme perusteellisesti. Yksittäisen henkilön yksittäisillä teoilla on myös vaikutusta ilmastonmuutokseen. Koska suurin osa ilmastovaikutuksistamme syntyy energiasta, ruoasta ja liikkumisesta, ovat myös ratkaisut niissä. Voimme vähentää ruoan ilmastovaikutuksia helposti päivittäin suosimalla kasvispainotteista ruokavaliota, pitämällä ruokahävikin minimissä sekä suosimalla kausiruokaa. Asumismuodosta riippumatta jokainen voi vähentää energiankulutusta alentamalla sisälämpötilaa. Suosimalla julkista liikennettä, pyöräilemällä tai kävelemällä lyhyet matkat. Tekemällä osa lomamatkoista junalla lentämisen sijaan ja harkitsemalla kotimaisia kohteita. Tämän kaiken me tiedämme, mutta olisiko viimeistään nyt aika toimia. Kuluttajan kannalta hyvää ja ikävää on se, että verotusta tullaan käyttämään ohjauskeinona. Esimerkkinä hyvästä tässä kohtaa mainittakoon valtiovarainministeri Petteri Orpon ajatus sähköautojen verottomuudesta.

Mitä sinä olet valmis tekemään? Oma henkilökohtainen ilmastolupaukseni olkoon tässä yhteydessä vähentää vedenkulutusta (kylmä ja lämmin).