Mahdollisuuksien tasa-arvo vain utopiaa?

Helsingin sanomat otsikoi menneellä viikolla kuinka köyhien lasten hätä alkoi näkyä, kun toimeentulotuki siirtyi Kelan hoitoon. Toimeentulotuen perusosan siirto Kelaan viime vuoden alussa on johtanut siihen, että ihmisiä putoaa tyhjän päälle. Sen olemme havainneet myös kirkon diakoniatyössä.

Syyskuun puolivälissä julkaistiin joka toinen vuosi julkaistava diakoniabarometri eli kyselytutkimus. Selkeä muutos edelliseen kyselyyn verrattuna on, että kaksi kolmesta kirkon diakoniatyöntekijästä käyttää merkittävän osan työajastaan taloudellisten asioiden neuvontaan ja avustamiseen. Lisäksi eräiden arvioiden mukaan vanhempien tulotaso vaikuttaa lapsen kouluttautumiseen ja tuleviin ansiotuloihin Suomessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

On selvää, että yhteiskunnan on tuettava ja vahvistettava ihmisten kykyä kantaa vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Samalla on varmistettava, että hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja sosiaaliturva takaavat ihmisarvoisen elämän perusedellytykset. Oikeudenmukaisuuteen kuuluu, että ahkeruus ja järkevät valinnat tuovat menestystä tekijälleen. Siihen kuuluu myös, että vaikeuksiin joutunutta autetaan nousemaan jaloilleen.

Jokaisella tulee olla oikeus kehittyä omista lähtökohdistaan tahtonsa mukaisesti. Ihmisten aidot valinnanmahdollisuudet lisäävät sitoutumista ja vastuunkantoa. Hyvinvointiyhteiskunnassa kansalaisen ei tarvitse pelätä perusturvallisuutensa puolesta. Edellytyksenä tälle on, että yhteiskunnan perusrakenteet, talous ja turvaverkot ovat kunnossa. Jokainen ihminen on yhtä arvokas.

Kokoomuksen politiikan johtavina periaatteina ovat puolueen perustamisesta saakka olleet sosiaalisen nousun mahdollistaminen ja koulusivistyksen tarjoaminen kaikille. Tämä tarkoittaa sitä, jokaisella tulee olla perhetaustastaan tai asuinpaikastaan riippumatta mahdollisuus oppia, kouluttautua, rakentaa oma polkunsa ja löytää vahvuutensa. Kenenkään tausta ei saa määrätä, mitä hänestä voi tulla. Mahdollisuuksien tasa-arvoa on, että Suomessa jokainen voi sivistää ja kehittää itseään, pärjätä ja edetä elämässä ja tavoitella onnellisuutta mutta onko tästä tullut kuitenkin vain hyvinvoivien etuoikeus? En toivo, että niin on. Samalla uskon, ettei niin ole. Tähän tarvitaan vain päätä, käsiä ja sydäntä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s