Nyt petti pelisilmä pahasti

Maksukatto ja välikatto ovat olleet viime viikkojen sanoja, kun eduskunta käsitteli hallituksen esitystä laiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuista. Tähän asti lääkärinvastaanoton kertamaksua on peritty yhdessä terveyskeskuksessa enintään kolme kertaa kalenterivuodessa, eli kansalaisen vuosimaksu on ollut enintään 61,80 euroa.

Uusi laki muuttaa tilanteen. Jatkossa kansalaista voitaisiin laskuttaa jokaisesta lääkärikäynnistä terveyskeskuksessa aina maksukattoon eli 683 euroon asti. Toki katto täyttyy aikaisemmin, jos kansalainen käyttää muita asiakasmaksullisia palveluita. Kielteinen muutos koskisi täysi-ikäisiä suomalaisia, sillä alaikäisiltä uusi laki poistaisi sairaanhoitopalveluiden maksut kokonaan.

Sosiaali- ja terveysministeriö myöntää sivuillaan, että uudistus voi heikentää joidenkin kansalaisten asemaa, ”jos asiakas käyttää paljon perustason lääkäri- tai hoitajapalveluja taikka sarjahoitoa, joista maksun saa jatkossa periä jokaiselta käyntikerralta”.

Olen diakoniasta vastaava pappi. Vastaanotoilla viime vuosi, kuten aiemmatkin, on ollut työntäyteinen nimenomaan taloudelliseen ahdinkoon joutuneiden kanssa työskennellessä. Perheet, joissa erityistilanteita: sairautta, työttömyyttä, eroja, loppuun palamista ynnä muuta, ovat tiukoilla ja tilanteet ovat oikeasti vaikeita. Eikä kyse ole vain perheistä. Suurin asiakaskuntamme ovat yksin elävät 40-69 vuotiaat.

Mistään pienestä asiasta ei ole kysymys. Viime vuonna kohtaamisia oli tuhansia ja niistä kolmanneksen syy olivat taloudelliset asiat.  Näin ole vain Laukaassa vaan samaa viestiä kuulee ympäri Suomen diakonityöntekijöiltä. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, että jos jo nyt myönnämme avustuksia apteekin lääkelaskuja varten, tulevaisuudessa maksamme myös terveyskeskuskäyntien maksuja. Suomessa hyvinvointivaltion turvaverkot eivät ole niin vahvat kuin yleisesti luullaan.

Joulu näyttää yhteiskuntamme kahtia jakautuneisuuden

Joulu tulee ja siihen liittyvä taloudellinen kuormitus näkyy Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien diakonia-avussa avunhakijoiden määrän merkittävänä kasvuna eri puolilla Suomea. Yleisin syy diakoniatyön vastaanotolle hakeutumiseen ovat taloudelliset ongelmat. Taloudellisiin vaikeuksiin liittyy lähes poikkeuksetta myös muita ongelmia, kuten työttömyyttä, sairauksia tai päihde- ja mielenterveysongelmia.

Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien diakoniatyön vastaanotoilla on tilastoitu tänä vuonna marraskuun alkuun mennessä yli 320 000 avunhakijan kohtaamista. Osa avunhakijoista näkyy tilastossa tosin useamman kohtaamisen verran. Vaikka neljä viidestä diakonia-avun hakijasta on työelämän ulkopuolella, työssä käyvien avunhakijoiden osuus on viime aikoina lisääntynyt.

On selvää, että yhteiskunnan on tuettava ja vahvistettava ihmisten kykyä kantaa vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Samalla on varmistettava, että hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja sosiaaliturva takaavat ihmisarvoisen elämän perusedellytykset.  Suomalaisessa sosiaaliturvassa otetaan tällä hetkellä kuitenkin heikosti huomioon erilaiset elämän epätyypillisyydet. Lisäksi oikeudenmukaisuuteen kuuluu, että ahkeruus ja järkevät valinnat tuovat menestystä tekijälleen. Siihen kuuluu myös, että vaikeuksiin joutunutta autetaan nousemaan jaloilleen. Jokainen ihminen on yhtä arvokas.

”Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin… luo köyhän niin kuin rikkahan saa joulu ihana!” Tämän toiveen voimme tehdä todeksi kantamalla oman kortemme kekoon osallistumalla vaikkapa johonkin lukuisista joulukeräyksistä. Juuri tästä on kyse myös joulun sanomassa – rakastamisesta ja rakastetuksi tulemisesta, siitä, ettei ketään jätetä yksin. Joulu itsessään on kaunis kertomus siitä, kuinka Jumala haluaa pitää yhteyttä ihmisiin. Jumala tulee ihmiseksi Pojassaan ottamaan osaa meidän kipuihimme ja myös kärsimään puolestamme. Siinä on toivo ja valo.