Tapaus Esperi Care on taas nostanut pintaan kysymyksen vanhusten hoidon tilasta maassamme. Pääministeri Juha Sipilän (kesk) kommentti hoivayritys Esperi Caren ongelmista aiheuttaa myös ihmetystä. 

Ikääntyneiden määrä lisääntyy lähivuosina. Kun senioreista puhutaan kestävyysvajeena, se ei ole arvokasta puhetta ihmisestä. Seniorit hyödyntävät tälläkin hetkellä monella tavoin yhteiskuntaa maksamalla korotettua veroa ansiotuloihin verrattuna, kuluttamalla, tukemalla monin tavoin lastensa perheitä ja hoitamalla iäkkäitä vanhempiaan sekä tekemällä huomattavan laajaa vapaaehtoistyötä. Ikäihmisille tulee taata mahdollisuus omaehtoiseen, täysipainoiseen, turvalliseen ja arvokkaaseen vanhuuteen.

Taloudellinen pärjääminen luo edellytykset ihmisarvoiselle vanhuudelle. Kun työn verotusta kevennetään, ei saa samalla unohtaa eläketulon verotusta. Eläkeläisköyhyyden vähentämisessä erityisesti takuueläke on avainasemassa. Eniten sairastavat eläkeläiset käyttävät muita suuremman osan tuloistaan välttämättömiin lääkkeisiin. Heidän asemaansa voidaan parantaa lääkekorvausjärjestelmää ja terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevilla muutoksilla.

Eläkeläisten ostovoiman kehittyminen elinkustannusten kehitystä vastaavasti varmistetaan nykyisellä eläkeindeksin laskentamallilla. Kokoomus ehdottaa lisäksi sen tutkimista, miten hyvin elinkustannusindeksin perusteena oleva kulutuskori vastaa eläkkeellä olevien henkilöiden todellista keskimääräistä kulutusrakennetta.

Ihmisen henkinen ja sosiaalinen pääoma ei haihdu mihinkään, kun hän ikääntyy. Jos on virtaa jatkaa työntekoa muodossa tai toisessa, sen pitää olla mahdollista, ja siihen on kannustettava. Se hyödyttää senioreiden itsensä lisäksi koko kansantaloutta. Se tuo osaltaan helpotusta työikäisen väestön osuuden pienenemisen aiheuttamiin taloudellisiin haasteisiin.

Ikäihmisiä ei pidä säilöä passiivisiksi, kun he tarvitsevat tukea arjessaan. Tämä edellyttää riittävien palveluiden saamista kotiin ja omaistaan kotona hoitavavan henkilön saamaa tukea. Kun kotona asuminen ei ole enää mahdollista, tarvitaan palveluasumista ja perhekoteja vanhuksille. Kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan määrä on mitoitettava todellista tarvetta vastaavaksi. Tässä on parantamisen varaa. Palvelujen on oltava aina myös kuntouttavia. Hoitotakuuta on tiukennettava, ja lisäksi luotava sen rinnalle hoivatakuu. Tämä edellyttää vanhuspalvelulain velvoittavuuden vahvistamista. Silloin, kun esimerkiksi kunnat käyvät neuvotteluja yksityisten palvelutuottajien kanssa, on varmistettava hoidon laatu ja hoitavien käsiparien riittävyys.

Toimintakyvyn ja terveyden edistämisessä fyysisen toimintakyvyn tukeminen ja henkisen vireyden ylläpito ovat korvaamattomassa roolissa. Kansallista muistiohjelmaa on jatkettava. On tarpeen myös kehittää ja kokeilla uusia keinoja ikäihmisten liikunnan edistämiseksi sekä kulttuuripalveluiden ja muiden harrasteiden saavutettavuuden parantamiseksi. Tässä esimerkiksi kansalaisopistoilla ja muulla vapaan sivistystyön kentällä on runsaasti annettavaa. Senioreilla on korvaamaton rooli paitsi kulttuuripalveluiden käyttäjinä, myös niiden järjestämisessä ja tuottamisessa. Kulttuuri ja muut harrastukset tuovat sisältöä elämään ja auttavat osaltaan myös torjumaan yksinäisyyttä.